Luontotyyppien tilan heikentyminen jatkuu

Uutinen 8.2.2019 klo 8.35

Luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu Suomessa toista kertaa. Vajaasta 400 luontotyypistä noin puolet (48 %) arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa. Etelä-Suomessa uhanalaisten osuus (59 %) on selvästi suurempi kuin Pohjois-Suomessa (32 %). Luontotyyppien tila ei ole parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana, vaan monien luontotyyppien kehityssuunta on arvioitu edelleen heikkeneväksi. Luontotyyppien tilaa on kuitenkin mahdollista parantaa.

Paahdeniitty
Lähes kaikki perinnebiotooppityypit ovat vähentyneet yli 90 % menneen 50 vuoden aikana. Tavoitteena on saada uudelleen hoidon piiriin 40 000 ha niittyjä, ketoja ja hakamaita vuoteen 2025 mennessä. Tästä on toteutunut jo noin 30 000 ha. Kuva Riku Lumiaro.

Korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) arvioitiin 57 luontotyyppiä, joista peräti 40 on perinnebiotooppeja. Äärimmäisen uhanalaisiksi arvioitiin myös mm. Etelä-Suomen savikkoalueiden virtavesiä, lettosoita sekä ilmaston lämpenemisen uhkaamia tunturien lumenvii-pymätyyppejä. Erittäin uhanalaisia (EN) ja vaarantuneita (VU) luontotyyppejä on eniten soiden, metsien ja Itämeren rannikon luontotyyppiryhmissä.

Uhanalaisimpia ovat perinnebiotoopit, paremmin säilyneitä kallio- ja tunturiluontotyypit

Kaikki perinnebiotoopit arvioitiin uhanalaisiksi, ja niistä valtaosa jopa äärimmäisen uhanalaisiksi. Toiseksi suurin uhanalaisten osuus on metsäluontotyypeillä (76 %) ja pienimmät osuudet puolestaan sisävesien (20 %), Itämeren (24 %) sekä kallioiden ja kivikoiden luontotyypeillä (25 %). Pienehköt uhanalaisten osuudet Itämeressä ja sisävesillä selittyvät osin luontotyyppien tilan huonolla tuntemuksella.

Graafi luontotyyppien uhanalaisuudesta
Luontotyyppien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin luontotyyppien lukumäärän perusteella eri luontotyyppi-ryhmissä koko Suomessa. Pylväiden päissä esitetään kunkin ryhmän luontotyyppien lukumäärä. Uhanalai-suusluokat: LC = säilyvä, NT = silmälläpidettävä, VU = vaarantunut, EN = erittäin uhanalainen, CR = äärimmäisen uhanalainen ja DD = puutteellisesti tunnettu. Uhanalaisia ovat luokkiin VU, EN ja CR arvioidut luontotyypit.

Ei-uhanalaisia eli silmälläpidettäviä (NT) tai säilyviä (LC) luontotyyppejä on eniten kallioiden ja kivi-koiden sekä tunturien luontotyypeissä. Säilyviksi on arvioitu esimerkiksi karuja kallioita ja kivikoita sekä karuimpia suoluontotyyppejä. Säilyvien luokkaan kuuluu myös luontotyyppejä, joiden pinta-ala on viime vuosikymmeninä lisääntynyt eikä merkittävää laadun heikkenemistä ole havaittu, kuten esimerkiksi vesien rehevöitymisestä hyötyneet merenrantaruovikot ja -pajukot.

Luontotyypeillä on monia uhkia, mutta tilan parantamiseen on keinoja

Tärkeimmiksi luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen. Uhanalaistumiseen johtaneiden syiden joukossa ilmastonmuutos katsottiin vielä varsin vähäiseksi tekijäksi (poikkeuksena tunturialue), mutta tulevaisuuden uhkatekijänä sen merkityksen arvioidaan kasvavan huomattavasti.

Fiskarsin joki
Kaikki Etelä-Suomen virtavedet arvioitiin uhanalaisiksi. Niiden laatua ovat heikentäneet etenkin vesien säännöstely ja perkaukset sekä pienemmissä joissa ja puroissa ojitukset ja maa- ja metsätalouden ravinnekuormitus. Kuva Riku Lumiaro.

Nyt valmistuneen arvioinnin tulosten soveltamisesta käytäntöön päätetään myöhemmin laajapohjaisen valmistelun jälkeen. Tulevan työn avuksi arvioinnin tehneet asiantuntijaryhmät ovat laatineet yhteensä 70 ehdotusta toimenpiteistä, joiden avulla uhanalaistuneiden luontotyyppien tilaa voitaisiin parantaa. Avainasemassa on luontotyyppien parempi huomioiminen maankäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä.

Luontotyyppien suojelua, hoitoa ja ennallistamista on tehostettava, ja myös uusia keinoja kuten eko-logisia kompensaatioita on syytä kehittää. Ilmastonmuutos lisää entisestään luontotyyppien tilaa parantavien toimien käynnistämisen ja tehostamisen tarvetta, koska se vahvistaa monien uhkien, kuten rehevöitymisen haitallisia vaikutuksia.

Suomi edelläkävijä luontotyyppien arvioinnissa

Arvioinnissa otettiin käyttöön uusi kansainvälinen IUCN Red List of Ecosystems -menetelmä, jonka käytössä Suomi toimi edelläkävijänä. Menetelmässä on tarkoin määritellyt kriteerit luontotyyppien määrän ja laadun muutoksen sekä harvinaisuuden arvioimiseksi. Lisäksi arvioitiin, onko luontotyypin tilan kehityssuunta paraneva, vakaa vai heikkenevä. Arviot luontotyyppien tilan nykyisestä kehitys-suunnasta osoittavat pääosin heikkenevää kehitystä: koko maassa 57 % luontotyypeistä arvioitiin kehityssuunnaltaan heikkeneviksi ja vain 5 % paraneviksi.

Karukangasmetsä
Karujen kasvupaikkojen kangasmetsät ovat erityisen uhanalaisia. Niiden tilaa voitaisiin parantaa ja rehevöitymistä ehkäistä kulottamalla. Kuva Riku Lumiaro.

Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa oli mukana yli 120 asiantuntijaa eri tutkimuslaitoksista, yliopistoista ja hallinnosta. Työtä koordinoi Suomen ympäristökeskus, ja mukana olivat kaikki kes-keiset kansalliset toimijat, kuten Luonnonvarakeskus, useat yliopistot, Metsähallituksen luontopalvelut, Geologian tutkimuskeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristö-keskukset, Ahvenanmaan maakuntahallinto, Suomen Metsäkeskus ja Paliskuntain yhdistys. Työtä on ohjasi ja rahoitti ympäristöministeriö ja sen asettama ohjausryhmä, jossa olivat mukana keskeiset luontotyyppitietoa tuottavat tahot.

 

Laaja tietopaketti koottiin julkaisuiksi

Uhanalaisuusarvioinnin tulokset taustatietoineen on julkaistu laajana raporttina Suomen luontotyyp-pien uhanalaisuus 2018 osa 1 ja osa 2.

Teksti: Tytti Kontula Suomen ympäristökeskus


Lisätiedot

Ryhmäpäällikkö Anne Raunio, Suomen ympäristökeskus, p. 0400 148 690,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Erikoistutkija Tytti Kontula, Suomen ympäristökeskus, p. 0400 148 680,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Kaikki Luonnon kirjon 1/2019 artikkelit