Uutinen 14.5.2018 klo 14.48
Laskeva aurinko hehkuu jo punaisena sademetsän takana lähtiessämme liikkeelle Mosi-Oa-Tunya kansallispuistossa Livingstonessa. Olemme katsomassa, mitä puiston harvinaisimmille eläimille kuuluu seitsemän vuoden jälkeen.
"Valkoisen sarvikuonon" nimi syntyi väärinkäsityksestä. Englantilaiset sekoittivat valkoiseen afrikaansin sanan weit eli leveä, joka viittaa eläimen kuonoon.
Seurueemme etenee tiiviissä jonossa kansallispuiston vartijan johdolla. Polulta ei saa poiketa, jotta pensaiden takana ruokailevat eläimet eivät häiriintyisi.
On huojentavaa nähdä, että ”valkoiset” eli leveähuulisarvikuonot voivat hyvin. Vuonna 2011 alueella eli seitsemän sarvikuonoa, nyt eläimiä on reilusti yli kymmenen ja joukossa on myös muutama poikanen. Sukupuuton rajamailla käväissyt laji on saatu elpymään Sambiassa, ja Suomella on ollut osansa hyvässä kehityksessä.
Alueen kasvavaa turismia halutaan kehittää järkevästi, ja kansallispuiston kävijämäärää säännöstellään. Salametsästäjien varalta aseistetut vartijat seuraavat sarvikuonoja vuorokauden ympäri, ja niitä pääsee katsomaan vain vartijoiden seurassa.
Erityinen haaste on säilyttää kansallispuiston rikas monimuotoisuus Victorian putouksia ympäröivällä vyöhykkeellä turismivirrasta huolimatta. Turismin huippukausi kestää pääsiäisestä elokuuhun ja se oli käyntimme aikaan juuri alkamassa.
Suomen tuella iso merkitys
”Sambia ottaa vakavasti kansallisen perintönsä suojelun. Alue on Unescon listaama maailman perintökohde ja kuuluu sambialaisten lisäksi koko maailmalle”, luonnonsuojelualueen johtaja John Zulu sanoo.
Zulu kiittelee Suomen tukea koko kansallispuiston ja viereisen Victorian putousten alueen kehittämisessä. Suomi on tukenut kehitysyhteistyöllään Sambian luonnonsuojeluvirastoa ZAWAa (Zambian Wildlife Foundation), joka suojelee uhanalaisia eläimiä ja etsii ratkaisuja villieläinten ja ihmisten välisiin konflikteihin. Suomi rahoitti myös lippujärjestelmän ja valvontakamerat Victorian putouksille.
”Turistien joukossa on aina niitä, jotka eivät piittaa varoituksista, vaan haluavat kokeilla rajojaan uimalla ja kalastamalla putousten alueella. Joskus pystymme pelastamaan heidät, aina emme, mutta valvontakameroista on työssä iso apu”, Zulu kertoo.
Kansallispuisto on saanut nimensä läheisiltä Victorian putouksilta, joita paikalliset kutsuvat nimellä "jyrisevä savu". Sadekauden jälkeen putousten jyrinä kuuluu kauas.
Valkoiset sarvikuonot salametsästettiin Sambiasta viimeistä yksilöä myöten. Uutta sarvikuonopopulaatiota lähdettiin palauttamaan luontoon 2000-luvulla Etelä-Afrikasta tuotujen eläinten avulla.
Aiemmin valkosarvikuonoksi kutsuttu leveähuulisarvikuono (Ceratotherium simum) on yksi viidestä sarvikuonolajista. Sarvikuonon sarvella on yhä kysyntää Aasiassa, ja sarvikuonojen salametsästyspaine on edelleen korkea eri puolilla Afrikkaa.
Teksti ja kuvat: Outi Einola-Head, ulkoministeriö
Aiheesta lisää
Kaikki Luonnon kirjon 2/2018 artikkelit