Uutinen 15.5.2018 klo 10.13
Saimaannorpan jokakeväinen pesälaskenta
käynnissä. Kuva Sirpa Peltonen, Metsähallitus.
Norpan sopeutumiskyky lienee ollut äärirajoilla, kun muutaman vuosituhannen aikana Jäämeren ulapat vaihtuivat makeavetiseen, sokkeloiseen Saimaaseen. Sopeutumisen mahdollistivat vuosituhannesta toiseen onnistunut lisääntyminen lumipesissä ja norppaa saalistavien petojen vähäisyys.
Saimaan rantakinos on yhtä hyvä pesintään kuin Jäämeren ulapoiden ahtojääkinokset. Saimaan patoaminen 1920–30-lukujen taitteessa mahdollisti talvijuoksutukset. Talviaikaisen vedenpinnan luontaista voimakkaampi lasku lisääntymiskaudella rikkoi rantakinospesät. Tilanne korjattiin lain ja rajavesisopimuksen muutoksella 1990-luvun alussa, tulvajuoksutukset muutettiin ennakoiviksi ja ympärivuotisiksi. Lain muuttaminen uhanlaisen eläimen vuoksi ei ole yleistä, mutta mahdollista hyvin perustein.
Saimaannorppa on elänyt ilmeisen vähäisessä petopaineessa, ”metsäiset” maapedot eivät norppaan keskittyneet. Tilanne muuttui, kun luonnoneläimet jaettiin hyöty- ja haittalajeiksi. Suurin osa kalaa syövistä eläimistä koettiin haitallisiksi. Metsästys viime vuosisadalla olikin merkittävä syy norppakannan alamäkeen. Metsästyskin lopetettiin rauhoitusasetuksella, kun koetiin norppakannan olevan liian pieni kestämään metsästyspainetta.
Puuvillalankaverkot olivat norppaturvallisia
Norppia on metsästetty myös verkoin, verkko onkin hyvä norppapyydys. Verkkometsästys on lähes kaikkien lajien osalta kielletty sen valikoimattomuuden vuoksi. Saaliiksi tulee myös lajeja, joita ei tulisi metsästää.
Kalaverkko koetaan toisin. Lähinnä verkon silmäkoon ja sijainnin avulla pyritään saamaan saaliiksi haluttua kalalajia. Norppaa pyytää parhaiten suuren solmuvälin riimutetut ja löysäliinaiset verkot. Koska norppa ei koe ns. ahtaanpaikan kammoa, se myös mielellään tunkeutuu kalan perässä rysiin ja katiskoihin.
Kalaverkoista tuli norpalle ongelma vasta 1960-luvulla, kun verkkojen lankamateriaali muuttui kestäväksi keinokuiduksi. Muoviin liittyvä ongelma tämäkin. Viime vuosikymmenet onkin ratkottu nk. sivusaalisongelmaa, norppa on kalastuksen sivusaalis. Lopulta tähänkin saatiin ratkaisu, kun asiantuntijoiden laaja kuuleminen ja työryhmien ehdotus johti Saimaan kalastuksen rajoittamiseen valtioneuvoston asetuksella.
Saimaannorpan kuuttilla karvanvaihto meneillään. Kuva Jouni Koskela, Metsähallitus.
Ympäristömyrkyistä ainakin elohopea ehti 1960- ja 70-luvuilla heikentämään norppien lisääntymistä. Nykyisin ympäristömyrkkyjen käyttö on kielletty lainsäädännöllä, kun niiden vaarallisuus ymmärrettiin.
Ilmastonmuutos on tulevaisuuden uhka
Ilmaston muutos on lisännyt norppien pesäkuolleisuutta. Yhdessä on kolattua apukinoksia ja saatu norpan pesintää turvattua. Ilmastonmuutosta torjutaan sääntelyllä, samoin pesimärantoja suojellaan säädöksin.
Ekologia pohdituttaa. Atlanttisen lämpökauden aikaan 6 800–5 500 vuotta sitten saattoi olla satoja talvia, jolloin saimaannorppa kinospulassa synnytti avojäälle. Ehkäpä saimaannorpan kuutin harmaa väri johtuu lämpökaudesta. Harmaa kuutinvilla sulautuu harmaaseen jäähän ja kallioluotoihin. Saimaan luonnontila on voimakkaasti muuttunut Atlanttisesta lämpökaudesta. Yksi merkittävä ero on ihmisen nykyvaikutukset Saimaaseen. Asutuksen määrä rannoilla on lisääntynyt ja samalla voimakkaasti muuttanut Saimaan luonnontilaa.
Ihmisten toiminta näkyy nyt myös suurena yksimielisyytenä Saimaan ainutlaatuisen asukkaan suojelun tarpeesta. Taaksepäin katsoen huomaamme, että Saimaan käyttöä voidaan ohjata ja näin on norppa säilynyt. Tavoitteena on 400 hylkeen kanta vuonna 2025. Kun jatkamme yhteistyötä ja riittävin säännöksin takaamme suojelun, saattaa tuo tavoite toteutua jo vähän etuajassakin.
Metsähallitus vastaa saimaannorpan suojelutoimien koordinoinnista ja seurannasta.
Teksti Tero Sipilä, ylitarkastaja Metsähallitus, Luontopalvelut
Aiheesta lisää
Kaikki Luonnon kirjon 2/2018 artikkelit
Jäiden sulattua alkaa kuutin itsenäinen elämä. Kuva Miina Auttila, Metsähallitus.