Perinnebiotoopit kartalle - Suomen uhanalaisimmat luontotyypit

Uutinen 14.5.2019 klo 11.34

Perinnebiotoopit ovat perinteiseen karjatalouteen liittyvän laiduntamisen ja niittotalouden muovaamia ympäristöjä. Ne ovat lajirikkaita luontotyyppejä, jotka tarvitsevat hoitoa säilyäkseen. Perinnebiotooppeja on useita eri tyyppejä, kuten niityt, kedot, hakamaat, metsälaitumet, nummet, merenrantaniityt ja lehdesniityt. Erilaisissa ympäristöissä niittotaloutta ja laidunnusta on harjoitettu eri tavoilla, mikä on muokannut perinnebiotooppityypit omanlaisikseen.

Lampaita rantalaitumella
Umpeenkasvaneilla saarilaitumilla tehokkaasti laiduntava lammaskatras on perinnebiotoopin kunnostuksen tärkeä apu. Pajupusikosta jalostuu pääsiäisherkkua Simon maisemanhoitoalueella. Kuvat Tapio Heikkilä.

Perinteisessä karjataloudessa niityt ja laitumet olivat välttämättömiä karjan rehun takia. Kesäisin karja laidunsi, ja talvirehuksi kerättiin talteen ja kuivatettiin niittyjen kasvillisuutta. Maatalouden tehostuessa karjalle alettiin viljellä rehua ja niittyjä muutettiin pelloiksi. Määrä alkoi vähentyä merkittävästi jo 1880-luvulta alkaen mutta väheneminen kiihtyi vielä sotien jälkeen. Perinnebiotooppien määrä on vähentynyt 90 % 1960-luvulta nykypäivään.

Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Uusimmassa Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa lähes kaikki perinnebiotooppityypit on arvioitu äärimmäisen uhanalaisiksi.

Perinnebiotoopit vaativat hoitoa

Jäljellä olevat perinnebiotoopit ovat riippuvaisia aktiivisesta hoidosta. Ilman hoitoa ne kasvavat umpeen ja lajisto köyhtyy. Tällä hetkellä Suomessa on hoidossa n. 30 000 ha perinnebiotooppeja. Tavoitteeksi on asetettu, että hoitoon saataisiin 60 000 ha. Perinnebiotooppien hoidon jatkuminen ja hoitamatta jääneiden kohteiden saaminen hoitoon on erittäin tärkeää, jotta perinnebiotoopit ja niiden lajisto voisivat säilyä. Perinnebiotooppien lajistossa on paljon uhanalaisia kasveja ja hyönteisiä.

Ylämaakarjan kuvaamista
Maaseutumaisemassa laiduntava karja on aina elämys. Tämä ylänkömaakarja laiduntaa sekä nurmi- että metsälaitumilla Hyypänjokilaakson maisemanhoitoalueella.

Perinnebiotooppeja hoidetaan pääasiassa laiduntamalla ja niittämällä. Yleisimmät laiduneläimet ovat nauta ja lammas. Suurin osa hoidetuista perinnebiotoopeista sijaitsee maatiloilla, mutta niitä on paljon myös luonnonsuojelualueilla, jolloin hoito järjestetään paikallisten karjatilojen kanssa yhteistyönä.

Umpeenkasvaneita kohteita kunnostetaan puustoa ja pensaita raivaamalla. Monilla perinnebiotooppien kasveilla on kestävä siemenpankki, josta lajit voivat palautua kunnostuksen jälkeen. Tietyillä perinnebiotooppityypeillä on myös omat erityiset hoitotoimenpiteet. Esimerkiksi lehdesniityillä voidaan säilyttää tyypillinen puusto keräämällä talvirehuksi lehtikerppuja, ja vanhoja tulvaniittyjä voidaan tulvittaa.

Inventoinnilla tiedot ajan tasalle

Suomen perinnebiotoopit on inventoitu kattavasti viimeksi 1990-luvulla. Sen jälkeen tietoja on päivitetty eri puolilla maata, mutta tällä hetkellä ajantasainen tieto puuttuu monin paikoin. Ympäristöministeriö on myöntänyt uudelle valtakunnalliselle inventoinnille rahoituksen vuosille 2019–2021. Inventointi on tarpeen, koska monien kohteiden hoitotilanne, ja sen myötä kunto on muuttunut edellisen inventoinnin jälkeen. On myös paljon aikaisemmin inventoimattomia kohteita, joita on kunnostettu ja hoidettu, ja jotka on syytä inventoida.

Perinnebiotoopien kartoitusta
ELY-keskukset järjestävät perinnebiotooppiasiantuntijoille inventointikoulutusta. Lajintuntemusharjoitukset menossa Valkeakoskella.

Ajantasainen tieto on tärkeää hoitotoimenpiteiden kohdistamista varten. Hoitoa kannattaa kohdistaa kaikkein arvokkaimmille kohteille, kohteille, joiden läheisyydessä on muita perinnebiotooppeja, ja pinta-alaltaan isoille kohteille. Tietoa tarvitaan myös hoidon rahoitusta varten. Hoitoa rahoitetaan pääasiassa maatalouden ympäristökorvausten avulla, ja inventoinnissa arvokkaaksi luokitellut kohteet ovat etusijalla. Rahoitusta hoidossa tarvitaan etenkin raivaukseen ja muuhun kunnostamiseen, laidunnettavien alueiden aitaamiseen sekä laiduneläinten kuljetuksiin ja valvontaan.

Teksti: Sonja Forss Suomen ympäristökeskus

Lisätiedot

Suunnittelija Sonja Forss, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 120, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Ympäristöneuvos Tapio Heikkilä, ympäristöministeriö, p. 0295 250 166, etunimi.sukunimi@ym.fi

Linkit

Kaunis perinnemaisema
Hämeenkyrön kansallismaiseman kevätkesäistä laidunidylliä.

Kaikki Luonnon kirjon 2/2019 artikkelit