Jokihelmisimpukka eli raakku on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi kautta koko esiintymisalueensa. Lajin suojelua tehostetaan parhaillaan kansainvälisellä yhteistyöllä kartoittamalla esiintymiä, yhtenäistämällä seurantamenetelmiä ja ottamalla käyttöön uusia suojelutapoja. SALMUS-hanketta koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut.
Jokihelmisimpukan eli raakun uhanalaisia kantoja elvytetään FRESHABIT LIFE IP -hankkeessa. Kuva Jari Ilmonen, Metsähallitus.
Raakku pystyy lisääntymään enää vain kourallisessa asuttamistaan joista. Pääsyitä huonoon tilanteeseen ovat raakun toukkavaiheelle välttämättömän väli-isännän, lohen tai taimenen, vaelluksen estyminen ja virtavesielinympäristöjen liettyminen. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimenpiteitä.
Euroopan säännöllisesti lisääntyvistä raakkukannoista suurin osa sijaitsee Fennoskandian pohjoisosissa ja Luoteis-Venäjällä. Valtioiden rajat ylittävä yhteistyö onkin tehokkain keino raakkukantojen tilan parantamiseksi.
Uusia esiintymiä selville uusin menetelmin
Onnistunut suojelutyö perustuu aina tietoon lajin nykytilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Aiemmin tuntemattomia jokihelmisimpukkaesiintymiä kartoitetaan etsimällä raakun pieniä glokidio-toukkia sähkökalastamalla pyydystettyjen taimenen ja lohen poikasten kiduksista.
Toinen uusi kartoitusmenetelmä perustuu raakun perinnöllisen aineksen (eDNA) jäljitettävyyteen eri jokialueilta otetuista vesinäytteistä. Näiden kahden nopean ja tehokkaan menetelmän avulla löydetyt raakkupopulaatiot paikallistetaan vesistöistä tarkemmin vesikiikarien ja sukelluskartoituksen avulla.
Apua raakun lisääntymispulmiin
Suurin osa Euroopan raakkukannoista on viimeisen sadan vuoden aikana, jäljellä olevista populaatioistakin vain kourallinen lisääntyy säännöllisesti. Raakkujen laitoskasvatuksesta onkin tullut keskeinen tapa uhanalaisten kantojen ylläpidossa. SALMUS-hankkeessa kehitetään tekniikoita ja käytäntöjä, joilla toukkavaiheen simpukat saadaan tarttumaan väli-isäntäkalojensa kiduksiin ja kasvamaan laitoksissa edelleen luonnonvesiin siirrettävään kokoon asti.
Ikääntyneiden raakkuyksilöiden kuntoa ja sen myötä lisääntymiskykyä on mahdollista elvyttää oikein valitulla ruokinnalla puhtaassa laitosvesiympäristössä. Hankkeessa testataan hoidon parhaita käytäntöjä ja valitaan uhanalaisia kohdepopulaatioita laitoskuntoutuksen piiriin.
Syksyinen kuva Luton sivujoelta Suomujoelta, Suomen runsaslukuisin raakkuesiintymä elää joessa.
Kuva Panu Orell.
Raakkupopulaatioiden lisääntymisen pysyvämpään turvaamiseen tarvittaisiin kuitenkin vaelluskalakantojen esteettömän kulun mahdollistuminen ja muutos vesistöjen valuma-alueiden maankäyttötavoissa.
Raakun tuottamat ekosysteemipalvelut
Säännöllisesti lisääntyvä jokihelmisimpukkakanta kertoo vesistöalueen erinomaisesta ekologisesta tilasta. Raakku on myös itse ekologiselta merkitykseltään monipuolinen laji. Se muokkaa asuttamansa joen pohjarakennetta ja suodattaessaan ravintoa se puhdistaa vettä tehokkaasti. Lisäksi raakulla on ollut pitkä historia helmenpyynnin kohteena. SALMUS-hankkeessa arvioidaan ensimmäistä kertaa erilaisia raakkuun liittyviä ekosysteemipalveluita.
SALMUS-hanke toteutetaan 2019–2022 Fennoskandian vihreällä vyöhykkeellä, Suomessa pääosin Lapissa. Hankkeen kokonaisbudjetti on 2,1 milj. euroa ja se rahoitetaan Euroopan unionin Kolarctic CBC -ohjelmasta sekä Venäjän, Ruotsin, Norjan ja Suomen kansallisella rahoituksella.
Teksti: Projektipäällikkö Heikki Erkinaro, Metsähallitus, Lapin Luontopalvelut
Lue lisää
Kaikki Lauonnon kirjon 3/2019 artikkelit