Kimalaisseuranta käynnistyi odotettua laajempana

Uutinen 24.4.2020 klo 12.46

Viime keväänä SYKE etsi vapaaehtoisia mukaan tuoreeseen kimalaisseurantaan. Tulos oli odotettua parempi, sillä havainnointi saatiin käyntiin peräti 70 paikalla. Kimalaiset koukuttivat hyönteisten pariin monia ihan uusia harrastajia.

Luonnonvaraisten pölyttäjien väheneminen huolettaa monia. Hälyttäviä havaintoja aiheesta on uutisoitu eri puolilta maailmaa. Suomen tilanne on kuitenkin epäselvä, sillä tietoa pölyttäjien määristä ja kannankehityksestä on niukasti. Tätä puutetta paikkaa viime vuonna käynnistynyt PÖLYHYÖTY-tutkimushanke. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on käynnistää kimalaiskantojen säännöllinen seuranta Suomessa.

Kimalaisten haaviamista
Haavi on kimalaisten seurannassa välttämätön apuväline. Kuva Marjo Heliölä.

Lajiseurannat ovat vapaaehtoistyön varassa

Kimalaiset ovat maamme tärkeimpiä luonnonvaraisia pölyttäjiä. Ne ovat myös kaikille tuttuja, sympaattisiksi koettuja pörriäisiä. Hyvästä maineesta oli apua seurannan järjestämisessä, sillä vapaaehtoisten havainnoijien löytäminen osoittautui pelättyä helpommaksi.

Seurannassa kimalaisia havainnoidaan linjalaskennan avulla. Tätä menetelmää on käytetty jo pitkään päiväperhosilla. Havainnointia varten suunnitellaan ensin lyhyt, vakiona pysyvä kävelyreitti. Sama reitti kierretään läpi kesän säännöllisin väliajoin. Kävellessä kirjataan muistiin kaikki tavatut kimalaisyksilöt, mieluiten lajin tai lajiryhmän tarkkuudella. 

Naisilta näyttävä esiinmarssi

Kesällä 2019 kimalaisia havainnoitiin yhteensä 70 laskentareitillä. Seuranta painottui vahvasti maamme eteläosiin ja taajamien nurkille. Jatkossa uusia havainnoijia toivotaan etenkin Jyväskylän pohjoispuolelta, sekä ylipäätään haja-asutusalueilta.

Laskennoissa havaittiin yhteensä 8 691 kimalaisyksilöä kaikkiaan 27 lajista. Runsain lajiryhmä oli odotetusti mantukimalainen ja sen kaltaiset lajit. Harvalukuisemmista lajeista kiinnostavia olivat etenkin maahamme vasta hiljan levinneet kaakon- ja uralinkimalainen (Bombus schrencki, B. semenoviellus). Ensin mainittua tavattiin jo kahdeksalla havaintopaikalla. Kattava tulosraportti kesän 2019 tuloksista on ladattavissa alta.

SYKE ylläpitää myös Maatalousympäristön päiväperhosseurantaa, joka on toiminut jo 21 vuotta. Havaitsimme, että nämä kaksi pölyttäjäseurantaa kiinnostavat aika erilaisia ihmisiä. Kimalaisseurantaan lähti mukaan etenkin 30-50 -vuotiaita naisia, kun taas päiväperhosia ovat laskeneet lähinnä 50-70 -vuotiaat miehet.

Tämä kertoo osaltaan sekä hyönteisharrastajien että -harrastuksen viime aikaisesta muutoksesta. Harrastajakunta muuttuu, samoin se mitä ja miten harrastetaan. Esimerkiksi perhosharrastukseen perinteisesti kuuluvaa myrkkypulloa käytti vain harva kimalaislaskija. Sen sijasta kimalaisia määritetään yleensä elävinä lasipurkissa. Sitäkin tärkeämpi apuväline havainnoijalle on digikamera, eli yleisimmin kännykkä.

Kimalainen purkissa
Lasipurkissa kimalaista saa tarkastella rauhassa. Tässä kivikkoloiskimalainen. Kuva Janne Heliölä.

Lajintuntemus karttuu kokemuksen myötä

Kimalaisten tunnistaminen lajilleen ei usein ole helppoa. Esimerkiksi yleistä mantukimalaista (Bombus lucorum) on maastossa vaikea erottaa kolmesta hyvin samannäköisestä lajista. Tämän vuoksi havaintoja sai kirjata myös lajiryhmän tasolla tai pelkästään kimalaislajina. Viime kesän havainnoista lajilleen nimettynä ilmoitettiin 35 %, ryhmätason tarkkuudella 42 % ja ”kimalaisina” vajaa neljännes.

Seurantaa suunniteltaessa pidimme tärkeänä, että siitä tehdään matalan kynnyksen projekti. Odotuksena on, että kun innostunut aloittelija lähtee mukaan, hän oppii parin vuoden kuluessa tuntemaan useimmat oman havaintoalueensa kimalaislajit. Ajan myötä havaintoaineiston laatu siis paranee ja tarkentuu.

Kaakonkimalainen
Kaakonkimalainen on leviämässä yhä laajemmalle maassamme. Kuva Juho Paukkunen.

Seuranta jatkuu – lähde mukaan!

Hyvän startin jälkeen kimalaisseurantaa on helppo jatkaa tulevana kesänä. Uudet havainnoijat ovat edelleen tervetulleita, osaamistasosta riippumatta! Tutustu ensin verkossa oleviin video- ja ohjemateriaaleihin. Ota sen jälkeen yhteyttä kirjoittajaan (yhteystiedot alla), niin jutellaan yksityiskohdista.

Kahden pilottivuoden tulokset raportoidaan keväällä 2021. Tuolloin esitetään myös suunnitelma siitä, miten säännöllinen kimalaisseuranta tulisi jatkossa järjestää.

Teksti: Janne Heliölä, SYKE

Lisätietoja

Tutkija Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus,
puh. 040-0148 654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

 

Lue aiheesta lisää

Kaikki Luonnon kirjon 2/2020 artikkelit