Uutinen 26.9.2017 klo 19.39
E18 Hamina-Vaalimaa -moottoritie halkoo metsämaisemaa. © Liikennevirasto
Luonnon monimuotoisuus hupenee huolimatta jo tehtävästä luonnonsuojelutyöstä. Perinteisten luonnonsuojelumenetelmien tueksi on nousemassa uusia toimintamalleja, kuten ekologiset kompensaatiot. Suomessa ekologisia kompensaatioita on suunniteltu ja kokeiltu tiehankkeissa.
Ekologisten kompensaatioiden tavoite on estää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, mutta samalla mahdollistaa ihmisille välttämätön luonnonvarojen käyttö. Perusidea on yksinkertainen: luonnon monimuotoisuuden heikentyminen yhdessä paikassa hyvitetään turvaamalla vähintään yhtä paljon monimuotoisuutta toisaalla. Käytännössä onnistunut kompensaatio on usein haastavaa ja vaatii tarkkaa harkintaa. Keskeistä on arvioida mitä menetetään ja toisaalta miten, missä ja millä se voidaan hyvittää – vai voidaanko lainkaan.
Kompensaatiokokeiluja väylähankkeissa: paahderinteiden perhosille ja idänkirsikorennolle uudet elinympäristöt
Uusien liikenneväylien rakentamisella on vaikutuksia luontoon, vaikka suunnittelun aikana etsitäänkin vähiten vaikutuksia aiheuttava linjaus. Kompensaatiota voidaan käyttää väylähankkeissa sellaisissa tapauksissa, joissa haittoja ehkäisevät ja lieventävät toimenpiteet eivät ole riittäviä.
Väylähankkeessa kompensaatioita ohjaa suunnittelun aikainen ohjelma, jota toteuttavat yhteistyössä Liikennevirasto ja urakoitsija. ”Jo urakan tarjousvaiheessa arvioimme työnjakoa palveluntuottajien ja Liikenneviraston välillä ja määrittelemme seurannan kompensaatiotoimenpiteille. Liikennevirasto tarkkailee vielä vuosia tien valmistumisen jälkeen, miten tilanne on kehittynyt”, kertoo E18 Hamina-Vaalimaa -hankkeen projektinjohtaja Lars Westermark.
E18 Hamina-Vaalimaa -moottoritie on pilottihanke, jossa kompensaatioita on tarkasteltu kokonaisuutena. Reilun kolmenkymmenen kilometrin pituinen tieosuus viimeistelee E18-moottoritien, joka kulkee Turusta itärajalle. Tie sijoittuu pääasiassa uuteen maastokäytävään metsäalueelle ja sen vaikutukset luonnonympäristöön ovat siten suuret.
Tien suunnitteluvaiheessa Liikennevirasto ja Elinkeino-, liikenne, - ja ympäristökeskus tarkastelivat mahdollisia kompensaatiokohteita. Hankkeessa on toteutumassa ainakin osittain paahderinteiden kompensaatio. Siinä moottoritien alle menetetyn laajan metsäalueen tilalle toteutetaan tiealueille karuja etelärinteitä. Niihin odotetaan tulevan kasvillisuutta, joka houkuttelee laajasti erilaisia harvinaisiakin perhoslajeja.
Lisäksi selvitettiin Saarasjärvenojan taimenkannan kompensaatiotarvetta. E18 Hamina-Vaalimaa moottoritien linjaus kulkee lähes kohtisuoraan Saarasjärvenojan kanssa, joten ojan kiertäminen ei ole mahdollista. Elokuussa 2017 tehdyt koekalastukset ovat osoittaneet, että taimenkanta on säilynyt ennallaan rakentamisen aikana. Varsinaista kompensaatiota ei siis ole tarvinnut toteuttaa, sillä haittoja lieventävät toimenpiteet, kuten Saarasjärven alueelle rakennetut kalkkikivipadot ja selkeytysaltaat ojaan virtaavan veden laadun säätelemiseksi, ovat olleet riittäviä.
Lepakoiden elinympäristöä Hamina-Vaalimaa-tien varrella. © Liikennevirasto
Myös E18-moottoritien aiemmissa vaiheissa on toteutettu ekologisia kompensaatioita. Koskenkylä-Kotka-osuudella on vuollejokisimpukan elinalueita useammassa hankealueen joessa. Simpukkaa siirrettiin ylävirtaan pois rakennettavien siltojen kohdalta. Haminan ohikulkutiehankkeessa taas idänkirsikorennolle tehtiin keinolampi. Kanta siirtyi onnistuneesti uuteen paikkaan.
Kompensaatio ei korvaa hyvää suunnittelua ja haittojen ehkäisyä
Ekologisia kompensaatioita on kritisoitu siitä, että ne voivat nakertaa muita luonnonsuojeluvelvoitteita ja vähentää intoa vapaaehtoiseen suojelutyöhön. Kompensaationa tehtävän ekologisen hyvityksen tulisikin aina olla lisäinen eli tuoda uusia ja täydentäviä luonnonsuojelullisia hyötyjä. Hyvitys ei siis voi olla toimenpide, joka jo kuuluu olemassa oleviin velvoitteisiin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi joko kansallisessa lainsäädännössä tai kansainvälisissä sopimuksissa.
Yleinen ohjenuora on, että ennen kompensaatioita tulisi välttää ja minimoida luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat haitat. Suomessa kompensaatiokäytännöt vielä hakevat muotoaan. Esimerkiksi se, mikä tarkalleen ottaen tulkitaan kompensaatioksi ja mikä lieventämistoimenpiteeksi, vaihtelee hankkeiden välillä; edellä kuvattu vuollejokisimpukan siirto olisi mahdollista tulkita myös lieventämistoimenpiteeksi.
Luonnon kannalta parhaan lopputuloksen saavuttaminen edellyttää hyvää hankesuunnittelua heikennysten välttämiseksi ja parhaiden mahdollisten ratkaisujen hyödyntämistä väistämättömien haittojen minimoimiseksi. Kompensaatioiden rooli on hyvittää lieventämistoimenpiteiden jälkeen jäljelle jäävä luonnon monimuotoisuudelle aiheutuva heikennys.
Teksti: Minna Pekkonen, Suomen ympäristökeskus SYKE ja Krista Ruiz, Liikennevirasto
Lisätietoa:
Kaikki Luonnon kirjon 3/2017 artikkelit