”Eikö niitä susia voisi vain laskea?” – SusiLIFE-hankkeessa kehitetään menetelmiä susien määrän arviointiin

Uutinen 1.11.2022 klo 9.03

Susista saadaan paljon tietoa kirjaamalla niistä tehtyjä havaintoja sekä keräämällä DNA-näytteitä niiden jätöksistä. Susien määrän tarkka arvioiminen ei kuitenkaan ole helppoa. Yksittäinen susi saattaa jäädä havaitsematta, tai sama susi voidaan havaita monta kertaa. Ihmisten keräämiä tietoja analysoimaan tarvitaan myös tietokonemallinnusta.

Suden uloste lumella
Susien jäljittäminen taaksepäin on hyvä keino löytää tuoreita susien ulosteita. Kuva Antti Härkälä.

Vuosittaisen arvion Suomen susikannan koosta tekee Luonnonvarakeskus. Vuonna 2019 käynnistyi kuusivuotinen SusiLIFE-hanke, jonka kuudesta teemasta kaksi liittyy susikannan arvioinnissa käytettyjen menetelmien, DNA-näytekeräyksen ja mallinnustyökalujen, kehittämiseen. Hankkeen koordinaatio on Luonnonvarakeskuksessa, mutta sitä toteuttaa myös neljä muuta organisaatiota: Suomen riistakeskus, Metsähallitus, Itä-Suomen poliisilaitos sekä Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.

Susien jätöksistä saatavat DNA-näytteet antavat ainutlaatuista tietoa

DNA-näytekeräys on erittäin tärkeä osa suden kannanarviointia. Näytteitä keräävät sekä Luonnonvarakeskuksen työntekijät että vapaaehtoiset näytekerääjät. Viime keräyskaudella vapaaehtoiset keräsivät jopa 70 % näytteistä.

”Näytteitä kerättiin viime kaudella yli 1 000 ja kerääjiä oli noin 180”, kertoo tutkimusinsinööri Antti Härkälä Luonnonvarakeskuksesta. ”DNA-keräyksellä saadaan susista niiden lukumäärän lisäksi myös tietoa, jota ei voitaisi saada millään muulla menetelmällä: esimerkiksi reviirirajoista, laumojen koosta ja susien liikkumisesta alueelta toiselle.”

Suden uloste
Tämän näköinen ja kokoinen on suden uloste. Kuva Antti Härkälä, SusiLIFE-hanke.

Tietokonemallinnuksella saadaan arvio susikannan koosta

Havaintojen ja DNA-näytteiden perusteella ei pystytä tunnistamaan aivan kaikkia yksilöitä. Tämä aineisto yksinään ei kuvaakaan susikannan kokoa. Matemaattisen tietokonemallinnuksen avulla voidaan kuitenkin päätellä, kuinka monta sutta jäi kokonaan havaitsematta. Näin saadaan arvio susien kokonaismäärästä kullakin reviirillä.

”Mallitkaan eivät toki ole aina täydellisen oikeassa. Niissä tietoa voidaan kuitenkin kuvata todennäköisyysjakaumalla, joka ilmoittaa myös todennäköisyysvälin: kuinka tarkkaa tai epätarkkaa esitetty tieto on.”, kertoo johtava tutkija Samu Mäntyniemi Luonnonvarakeskuksesta.

Välineitä näytteenottoa varten
DNA-näytekeräyksessä tarvittavia välineitä. Kuva Iina Ala-Kurikka, SusiLIFE-hanke.

SusiLIFE-hanke

SusiLIFE on kuusivuotinen hanke, joka parantaa ihmisen ja suden rinnakkaiseloa. Hanke välittää tietoa sudesta ja sen käyttäytymisestä, edistää paikallistason vuorovaikutusta ja tuo työkaluja susien aiheuttamien haittojen ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn.

Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta (LIFE BOREALWOLF, LIFE18 NAT/FI/000394).

Teksti: Kaisa Nissi, SusiLIFE-hanke, Luonnonvarakeskus

Lue aiheesta lisää

Hankkeen etenemistä voi seurata

 

Paluu etusivulle

 


  • Tulosta sivu